Suostumus?



Meitä oli kaksi partiota ajelemassa sunnuntai aamupäivänä kohteeseen, josta oli tullut ilmoitus raiskauksesta. Ajelimme peräkanaa liikennevirtojen mukana, koska tilanne ei ollut akuutti. Ilmoitettu raiskaus oli tapahtunut viime yön aikana kerrostaloasunnossa. Tekijä oli tiedossa ja hän oli yhä asunnossa, tilanne siellä oli rauhallinen. Ilmoituksen hätäkeskukseen oli tehnyt ulkopuolinen henkilö, hän oli raiskauksen uhrin ystävä. Ilmoittaja oli mennyt kerrostalon pihaan odottamaan poliisia.

Saavuimme viimein kohteeseen ja näimme kerrostalon ulko-oven vieressä kättään heiluttavan reilu parikymppisen, silmälasipäisen ja polkkatukkaisen, mustahiuksisen naisen. Ajoimme hänen luo ja kysäisin auton ikkunasta, hänkö oli soittanut hätäkeskukseen.

        - Kyllä, minä soitin ystäväni puolesta. Nainen kertoi. - Hän on tuolla asunnossa sisällä poikaystävänsä kanssa, mutta minä en uskalla sinne mennä, koska pelkään että poikaystävä voi ruveta väkivaltaiseksi.  

Nainen jatkoi tarinaansa ja kertoi olevansa yliopisto-opiskelija ja että hänen raiskattu ystävänsä on hänen opiskelija kaverinsa. Kaveri on kotoisin Etelä-Aasiasta, hän oli tullut Suomeen vaihto-opiskelijaksi ja oli asunut reilun vuoden Helsingissä. Hän ei osannut lainkaan Suomen kieltä, mutta puhui hyvää englantia. Hän oli kuitenkin viihtynyt hyvin Suomessa ja harkitsi jäämistä asumaan maahan opintojen jälkeen, vaikka kulttuuri olikin täällä pohjolassa hänelle vielä hieman vierasta. Tekijä oli ilmoittajan mukaan uhrin poikaystävä, myöskin opiskelija. Ilmoittaja kertoi, että he olivat seurustelleet muutaman kuukauden.

Ilmoittaja selitti, että hänen ystävänsä oli soittanut hänelle aamulla ja he olivat keskustelleet yön tapahtumista. Ystävä oli ollut puhelimessa hieman krapulainen, koska hän oli ollut poikaystävänsä kanssa opiskelijabileissä. Ystävä olikin kertonut, että oli yöllä ollut hyvin humalassa, eikä aivan muistanut loppuillan jälkeen kaikkia tapahtumia selkeästi. Hän oli kuitenkin tullut poikaystävänsä kanssa hänen asunnolleen ja he olivat menneet nukkumaan. Ystävä kertoi, että ei ollut aivan varma, humalatilan vuoksi, mitä yöllä oli tapahtunut, mutta hänellä oli hataria muistikuvia, että hän olisi yöllä havahtunut siihen, että hänen poikaystävänsä oli harrastanut hänen kanssaan seksiä. 

Ilmoittaja oli ruvennut kyselemään tapahtumasta, koska hänestä kuulosti siltä, että tähän sessioon ei ollut hänen ystävänsä suostumusta. Ilmoittajan ystävä oli kuitenkin kotoisin vieraasta kulttuurista, eikä ollut täysin omaksunut kaikkia suomalaisessa yhteiskunnassa normaaleina pidettyjä sääntöjä, kuten vaikka että raiskaus ei tarkoita vain väkisin ja väkivalloin tapahtunutta aktia, vaan myös tiedottomassa tai puolustuskyvyttömässä tilassa olevan kanssa seksin harrastamista. Ilman suostumusta tapahtunut yhdyntä on Suomen lakien mukaan raiskaus. Naiset olivat keskustelleet asiasta, uhri ei olisi halunnut kertoa asiasta poliisille, mutta ilmoittaja oli taivutellut häntä ja he lopulta olivat tulleet lopputulokseen, että uhrin ystävä soittaa hätäkeskukseen ja tulee vielä itse varmuuden vuoksi paikalle.


Näillä tiedoilla lähdimme nousemaan kerrostalon rappuja kohti tapahtuma asuntoa, joka oli pari kerrosta maan tason yläpuolella. Soitin ovikelloa. Oven avasi hyvin nopeasti hintelä ja nuori, vain hieman yli parinkymmenen vuoden ikäinen jännittynyt mies, jota olisi voinut kutsua ennemminkin pojaksi. Mies selvästi tiesi, miksi poliisi oli tullut paikalle, koska kutsui meidät kyselemättä sisään asuntoon. Nopealla vilkaisulla asunnon yleisilme oli melko asiallinen, ei kovin siisti, eikä sotkuinen, normaalin asunnon tapainen. Ainakaan minkäänlaisen tappelun merkkejä ei asunnossa näkynyt. 

Mies ohjasi meidät kaksion erilliseen keittiöön ja istahti pienen pöydän ääreen, jonka toisella puolella istui nuori nainen, reilu parikymppinen hänkin. Molemmista oli aistittavissa krapula ja huonovointisuus. He istuivat hiljaa pöydän ääressä ja vaikuttivat odottavan, että poliisi ottaa puheenjohtajuuden.

        - Please come with me. Totesi toisen tehtävälle tulleen partion johtaja naiselle, pyytäen tätä seuraamaan. - Lets go to the next room to talk. Hän ohjeisti, että menisivät toiseen huoneeseen keskustelemaan.

He siirtyivät ja sulkivat oven perässään, meidän partio jäi keittiöön puhuttamaan epäiltyä, joka hyvin vaivaantuneen oloisena istui kiemurrellen ja käsiään puristellen keittiön penkissä.

        - Noh, kertoisitko nyt omin sanoin, mitä täällä oikein on tapahtunut? Avasin keskustelun nuoren miehen kanssa.

        - No tota joo. Mies Kakisteli. - Me ollaan siis seurusteltu joku viisi kuukautta. Hän on mua muutaman vuoden vanhempi ja on kotoisin ulkomailta ja on täällä vaihto-oppilaana. Mä olen kakskyt yks vuotta ja hän on nyt kakskyt neljä. Me oltiin eilen ihan normaaleissa opiskelijabileissä. Me aina silloin tällöin käydään niissä. Hän ei kauheasti kestä alkoholia ja sitten me tultiin ajoissa kotiin ennen pilkkua. Mä olen tosi pahoillani. Mä olin tosi humalassa ja en ihan muista kaikkea. 

Mies keräili ajatuksiaan ja haki krapulaisesta mielestään edellisillan ja yön tapahtumia. Ohjasin häntä aloittamaan siitä, kun he menivät bileisiin.

        - Jos lähdet siitä kertomaan, kun menitte bileisiin. Oliko teillä silloin jotain riitaa menossa?

        - Ei ollut. Kaikki meni ihan hyvin. Me oltiin siellä bileissä ja kaikki oli ihan normaalisti. Me juotiin aika paljon ja sitten mun tyttöystävä alkoi olemaan niin humalassa, että hän halusi lähteä kotiin. Varmaan joskus kahen aikaan. Niin sitten me tultiin tänne. 

        - Okei. Vastasin. - No mitäs täällä sitten tapahtui?

        - No... Mies meni hieman vaikeammaksi. - Sitten me mentiin sänkyyn. Ja me harrastettiin siinä seksiä ja mentiin nukkumaan. Hän sanoi sukkiaan katsellen.

        - Okei. No minkälaista se seksi oli? 

        - No ihan normaalia, kyllä hän oli siinä mukana ihan yhtälailla. Mies sanoi nostamatta katsettaan maasta.

        - Hyvä. No kuinkas se yö sitten on jatkunut? 

        - No mä heräsin yöllä. Mies nieleskeli. - Ja me harrastettiin taas seksiä. Sekin oli ihan normaalia, hänkin oli siinä mukana. Sen jälkeen me nukuttiin, ja aamulla taas... sama juttu. 


Sen jälkeen me tultiin tähän pöytään syömään aamupalaa ja juteltiin bileistä ja koko yöstä. Siinä hän kysyi, montako kertaa me oltiin harrastettu seksiä. Mä sanoin, että kolme. 

Hän sanoi muistavansa vain kaksi. Sitten se rupesi miettimään, että yöllä olisi voinut olla jotain, mutta se ei muistanut kunnolla. Ja hän sanoi, että jos ei muista tai ole antanut suostumusta, niin se voi olla raiskaus. 

Se soitti kaverilleen, ja... me vaan odotettiin, että te tulette. 

        - Ok. No ootko sä sun omasta mielestäsi syyllistynyt raiskaukseen? Kysyin mieheltä, joka nyt vaikutti pidättelevän itkua.

        - En mä tiedä. Mun mielestä hänkin kyllä halusi seksiä silloin yöllä, en mä tiedä. Mies selitti ääni väristen.

        - Niin. Vastasin lyhytsanaisella tyylillä.

        - Ja mä haluan vielä sanoa... Mies kokosi hetken itseään. - Hän on siis minun ensimmäiseni...

        - Okei. Sanoin ja mietiskelin, mitähän toinen partio oli viereisessä huoneessa keskustellut toisen osapuolen kanssa. - No onko teillä ollut tässä joku riita nyt aamulla, vai miten teillä oikein on mennyt nyt?

        - Ei meillä ole mitään riitaa. Tässä me vaan ollaan istuttu ja juteltu. Mies vastasi hiljaisesti.

Kohta myös toinen partio sai oman puhutuksensa valmiiksi ja kokoonnuimme pitämään lyhyen palaverin siitä, miten etenemme. Naisen puhuttanut konstaapeli referoi tilanteen näin:

       – Hän kertoi, että he olivat olleet opiskelijabileissä keskustassa, eikä siellä ollut mitään riitaa tai ongelmaa. Sen jälkeen he tulivat tänne kämpille, harrastivat seksiä ennen nukkumaanmenoa ja aamulla uudestaan.

Vasta myöhemmin hän oli alkanut miettiä, montako kertaa sitä seksiä oikeasti oli ollut, kun poikaystävä puhui kolmesta kerrasta. Hän muisti itse vain kaksi. Sitten alkoi tulla mieleen jotain hämäriä välähdyksiä siitä, että yöllä unissaan olisi tapahtunut jotain, mutta hän ei muistanut, oliko suostunut vai ei.

Kun kysyin, niin ei hän ollut sitä kieltänytkään, ja sanoi, ettei se ollut vastenmielistä. Mutta hän soitti kaverilleen, koska koulussa oli opetettu, että seksiin pitää aina olla suostumus. Kaveri oli sanonut siihen, että jos on niin humalassa ettei muista, niin se on silloin ehdottomasti raiskaus ja pitää soittaa poliisille.

        - Aha, no mitäs se uhri nyt haluaa, että asialle tehdään? Kysyin.

        - No ei se oikein tiedä itsekään. Kollegani jatkoi. - Kysyin siltä, vaatiiko se rangaistusta, niin ei se vaadi. Se ajattelee, että poliisi päättää sen asia ja se sen kaveri on sitä painostanut tekemään rikosilmoituksen tosta sen poikaystävästä. 

        - Jaa. No haittaako sitä se, että ne on panneet kesken unien? 

        - No ei sitä haittaa. Se ei vaan oikein muista sitä. Musta tää ei ihan hirveesti raiskaukselta kuulosta.

        - No joo. Ehkä se ei kännissä kesken unien ole voinut suostumuksiaan antaa, mutta jos se kerta sitten herättyään on kuitenkin ihan messissä, niin ei se munkaan mielestä raiskaamiselta kuulosta. Onko sillä kaikki ihan kunnossa? Niinkuin henkisesti?

        - On on. Se vaan sitä toisti, että kun hänelle on opetettu ja se kaveri sitä painotti, että pitää olla se suostumus ja jos ei ole niin se on raiskaus. Mut mun mielestä tästä ei tehdä rikosilmoitusta.

        - Joo. Ei munkaan mielestä.

Menin keittiöön kysymään mieheltä, olisiko hänellä jokin toinen paikka, mihin voisi mennä täältä naisystävän asunnosta. Hän kertoi, että hänellä on kyllä omakin asunto ja voi mennä sinne. Olimme lähdössä miehen kanssa ulos asunnosta, kun nainen tuli vielä ulko-ovelle kysymään, mihin viemme hänen poikaystäväänsä. Kysyin naiselta, eikö häntä haittaa, jos mies jää asuntoon. 

        - No, he can stay. It's not a problem. Nainen vastasi rauhallisesti, että häntä ei haittaa, että mies jää asuntoon hänen luokseen.

        - Okay, it's up to you. Vastasin ja selitin lyhyesti, että tarkoitus oli lähinnä ehkäistä tulevat konfliktit – mutta jos sellaista huolta ei ole, niin emme me heitä erottele.

Lähdimme ulos asunnosta ja kerrostalosta, pihalla odottanut ilmoittaja riensi tupakkapaikalta luoksemme ja kysyi olimmeko tehneet rikosilmoituksen.    

        - No miten kävi? Oliko siellä ollut raiskaus ja teittekö te rikosilmoituksen? Viettekö te sen miehen pois?

Hetken aikaa kävin päässäni vaihtoehtoja siitä, mitä vastaisin naiselle kävellessäni kohti poliisiautoa. Katsoin naista pysähtymättä, päädyin jatkamaan lyhytsanaista linjaani ja vastasin:

        - Emme.

Hyppäsin auton kyytiin ja avasin tietokoneen, jolle kirjaisin suoritteen tältä tehtävältä. Sormet lepäsivät hetken näppäimistöllä, ennen kuin aloin naputtelemaan.

Mietin mielessäni, miten rikoslaki raiskauksen määrittelee: sukupuoliyhteys sellaisen henkilön kanssa, joka ei kykene muodostamaan tai ilmaisemaan tahtoaan. Ja siitä on poliisin käynnistettävä esitutkinta aina, kun epäilys tulee tietoon – riippumatta siitä, vaatiiko asianomistaja rangaistusta vai ei.

Auton moottori jyrähti käyntiin, partiokaverini vilkaisi minuun ja tokaisi:

        - Tämmöstä tänään.




Kirjoitan asioista, joista olisi helpompi vaieta. 

En siksi, että haluaisin provosoida – vaan siksi, että niin harva uskaltaa puhua niistä. 

Totuus pitäisi aina voida sanoa ääneen. Se ei välttämättä ole helppoa, mutta hiljaisuus ei suojele ketään – ainoastaan ongelmaa. 

Jos haluat tukea sitä, että joku uskaltaa kirjoittaa vaikeista aiheista, voit tarjota ahkeruuskahvin – eli pienen lahjoituksen blogille: 






Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ensimmäinen poliisitehtävä

Totuus on kielletty

Kaappaus