Totuus on kielletty

Rahuallisena päivävuorona partioimme Kallion ja Sörnäisten katuja pitkin. Iltapäivän aurinko paistoi ja avoimesta ikkunasta sisään leijjaili välillä Kallion tunnelmaan kuuluva kannabiksen tuulahdus. Kurvailimme pitkin Kallion ahtaita katuja kohti Pengerpuistoa, joka sijaitsi kaupunginosan harjanteella. Huumediilereillä oli usein tapana norkoilla siellä ja myydä kannabista. Tälläkin kertaa paikalla oli kolme tuttua Gambialaistaustaista pilven myyjää istuskelemassa puiston penkillä ja soittamassa musiikkia, selvästi odottelemassa asiakkaita. Köröttelimme heidän luokseen jutulle.

Kysäisin porukalta miten heillä menee, kuulemma hyvin. Miehet olivat oman kertomansa mukaan paikalla vain soittamassa musiikkia ja juomassa olutta, koska oli niin kaunis päivä. Itsekin yhdyin heidän mielipiteeseen siitä, että tänään olisi hyvä päivä pussikaljoille, jos ei olisi työn raskasta taakkaa niskassa näin tiistai päivänä. Miehet käyttäytyivät asiallisesti ja miksipä kunnon liikemies ei käyttäytyisi, suun soittaminen voisi haitata bisneksiä. Päätimme vielä tarkastaa miesten etsintäkuulutukset. Keräsin heidän henkilöllisyystodistukset ja lähdin auton tietokoneelle tarkastamaan tietoja.

Kävelin apukuljettajan paikalle poliisiauton tietokoneen eteen, joka heittäisi kohta näytölle kaikki oleelliset poliisin usein kaipaamat tiedot ajo-oikeuksista, rikoshistoriasta ja tietenkin mahdollisista etsintäkuulutuksista. Näpytellessäni henkilötietoja koneelle paikalle saapui kaksi suomalaista naista. Yksi naisista käveli suoraan ikkunani viereen ja alkoi äkäisesti tivaamaan mitä minä oikein teen.

        

        - Mitä te teette? Nainen kysyi minulta vihaisena.

        - Kuulkaa, se ei kuulu teille. Sanoin, vaikka tiesin, että se tuskin naiseen vaikuttaisi. Nainen nojautui lähemmäksi ja kurtisti kulmiaan entistä tuimempaan irveeseen.

        - No kyllä kuuluu! Te ette kiusaa meidän kavereita!

        - Onko noi teidän poikaystäviä? kysyin. Samalla tietokoneen ruudulle alkoi ilmestyä numerojärjestyksessä rikosilmoituksia  – huumausaineen käyttörikos, varkaus, huumausainerikos, raiskaus, lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö ynnä muuta.. 

Toinen naisista oli samaan aikaan mennyt puiston penkillä norkoilevien miesten luo, osoitteli minua ja kyseli miehiltä mitä oli tapahtunut ja miksi poliisi ahdistelee heitä. 

Selailin tietokoneen näytölle ilmestynyttä listaa erilaisista huumausaine ja omaisuusrikoksista, joiden lisäksi mies oli epäiltynä useisiin seksuaalirikoksiin seksuaalisesta ahdistelusta raiskaukseen, osa rikoksista oli alaikäisiin kohdistuneita lapsen seksuaalisia hyväksikäyttöjä. Avoimen ikkunani vieressä seisova nainen muuttui kiukuissaan yhä punaisemmaksi samalla kun hän solvasi mina kiroillen, sekä rasistiksi ja siaksi haukkumalla.

Naisen uhkaillessa minua rikosilmoituksilla ja valituksilla katselin häntä silmiin. Kävin mielessäni kamppailua siitä, painaisinko tietokoneen tulostuspainiketta ja antaisinko paperin hänelle käteen. Hetken ajattelin, että naiselle tekisi hyvää nähdä, millaista pahuutta hän puolusti moraalisella raivollaan ja ylemmyyden tunteellaan. Kuvittelin kuinka naisen suu sulkeutuisi ja hänen itsevarmuutensa ja hurmoksensa sulaisivat ja häpeä nousisi hänen kasvoilleen. 

Pyörittelin hiiren kursoria tulostuspainikkeen ympärillä, sydän löi hetken tiukemmin. Egoni kiusoitteli minua, kuinka tyydyttävältä tuntuisikaan jos kyseenalaistaisin naisen tekemän valinnan seurustelukumppanin suhteen. Voisin hieroa naisen kasvoihin totuutta siitä, että hän puolustaa lasten raiskaajaa. Toisaalta tiesin myös, ettei hän kuitenkaan uskoisi silmiään. Ihminen näkee vain sen, mitä haluaa nähdä, todisteista huolimatta. Puntaroin lakiin perustuvia salassapitovelvollisuuksia, yleistä poliisityön etiikkaa ja kiinnijäämisen riskiä. Purin hammasta ja pidin pokerinaaman vaikka kohonnut verenpaineeni suhisi korvissani. Päätin siis pitää suuni kiinni ja niellä oman ylpeyteni, poliisin ei kuulu jaella tietoja poliisin käytössä olevista tietojärjestelmistä ulkopuolisille ilman lakiin nojaavia perusteita. 

Nousin autosta sanomatta naiselle sanaakaan ja kävelin penkillä istuvien miesten luo naisen seuratessa ja säksättäessä minulle. Jaon miesten henkilöllisyystodistukset heille takaisin. 

    

        - Kaikki kunnossa, ainakin tällä kertaa. Ilmoitin miehille. - Olkaa nätisti.

        - Kiitos poliisi. Yksi miehistä vastasi ja kaikki näyttivät meille hymyilevää naamaa.

        - Painukaa nyt vittuun täältä! Eniten äänessä ollut nainen tiuski vielä, kun olin jo kävelemässä takaisin partioautolle. 

Lähdimme hitaasti liikkeelle jatkamaan partiointia. Katselin vielä sivupeilistä, kun gambialaiset miehet vilkuttivat meille ja heidän suomalaiset tyttöystävänsä näyttivät keskisormea.

Emme kauaa kerenneet partiokaverini kanssa tuomita näitä kahta naista kun hätäkeskus jo komensi meitä uudelle tehtävälle. Aivan vieressä Kallion kirkon viereisessä puistossa oli sattunut pahoinpitely. Miestä oli lyöty skeittilaudalla päähän ja ambulanssi oli jo paikalla hoitamassa miestä.

Muutamassa sekunnissa olimme kohteessa. Nousin autosta ja menin ambulanssin sivuovelle. Ensihoitajat olivat juuri asettelemassa narkomaanin oloisen miehen päähän niin sanottua perjantaipipoa, jonka tarkoitus on paikata pään alueelle tulleita verta vuotavia haavoja. Mies tunsi tekijän ja kertoi meille tämän nimen ja sanoi, että tämä oli vielä viereisessä puistossa. Hän oli ollut samassa porukassa viettämässä päivää ja juomassa olutta, kun oli ajautunut riitaan toisen miehen kanssa ja oli sen seurauksena saanut iskun päähänsä omasta skeittilaudastaan, joka hänellä oli nyt mukana ambulanssissa.

Menimme partiokaverimme kanssa puistoon hyvin päihtyneen narkomaaniporukan luo. Kukaan ei vaikuttanut käyttäytyvän erityisen syyllisen oloisesti esimerkiksi lähtemällä karkuun. Rupesimme puhuttamaan henkilöitä yksi kerrallaan ja ottamaan henkilö- ja tapahtumatietoja ylös. Kirjoittelin juuri erään tapahtuman nähneen miehen tietoja muistivihkooni, kun takaani alkoi kuulua kovaa huutoa – perjantaipipoon sonnustautunut mies tuli uhmakkaasti paikalle ja osoitteli maassa makoilevaa miestä ja ilmoitti tämän olevan tekijä. Kuittasin tiedon vastaan otetuksi, samalla kun kirjailin edessäni seisovan todistajan kertomusta ylös vihkooni. Keskittymiseni herpaantui taas sekunnin kuluttua kun viereltäni alkoi kuulua kiroilua ja ryminään.

Nostin katseeni vihostani, katsoin olkani yli vasemmalle ja käänsin katseeni takaisin muistiinpanoihini. Jatkoin kesken jääneen lauseen kirjaamista parin sanan verran, kun aivoni viimein antoivat signaalin siitä, että jokin oli pielessä. Nostin katseeni ylös ja mietin, olinko juuri nähnyt perjantaipipoon sonnustautuneen miehen roikkuvan maassa makoilevan miehen selässä, kuristaen tätä kaulasta vasemmalla kyynärtaipeellaan ja takoen tätä kasvoihin oikealla nyrkillään. Käänsin katseeni taas vasemman olkani yli ja totta tosiaan! Mies nuiji kaikin voimin toista päähän ja ympäri kehoa, lyönnit eivät siltikään vaikuttaneet aiheuttavan kovin suurta vahinkoa, koska pahoinpitelyn uhri pystyi vielä hymyilemään ja naureskelemaan.

Otin alkuperäistä uhria kädestä kiinni ja käskin lopettamaan.

        - Siis mitä ihmettä sinä teet? Kysyin mieheltä häkeltyneenä.

        - Vittu mä hakkaan ton! Vittu mua ei lyödä millään skeittilaudalla! Mies uhosi.

        - Ethän sä voi olla tosissasi. Jatkoin, yhä ymmälläni olivatko silmäni kuitenkaan nähneet oikein. - Ethän sä hyvä ihminen nyt soita ensin poliisia paikalle ja sitten ruveta hakkaamaan jengiä.

        - No vittu mun on pakko! Mies perusteli vedenpitävällä argumentilla toimintaansa.

        - Kai sä ymmärrät, että me mennään tästä nyt seuraavaksi sun kanssasi putkaan? Varmistin miehen olevan tilanteen tasalla.

        - No vittu kai sitten.

Lastasimme ensihoidon paikkaaman miehen kuljetustilaamme ja ajelimme nopeasti Kisahallin putkan pihaan. Talutimme miehen turvallisuustarkastukseen, missä totesin hänelle vielä:

        - Sä olet kuule kyllä kaikkein typerin ihminen, ketä mä olen koskaan nähnyt.

        - No vittu mitenniin muka? Mies kysyi

        - Siis kukaan ei ole ennen tehnyt vastaavaa. Aloitin selvittämään asiaa. - Että ensin itse soittaa poliisin paikalle ja sitten kun poliisi tulee, aloitta pahoinpitelemään toista tyyppiä.

        - No kai mä sitten vittu oon vähän tyhmä. Mies tuhahti.

        - Se on kyllä hyvä, että sä myönnät sen itsellesi, niin ehkä sä pystyt vielä parantamaan. Lohdutin miestä.