Aseistetun henkilön kiinniotto

Hätäkeskukseen oli tullut useita ilmoituksia miehestä, jolla oli hallussa käsiase. Ilmoitusten mukaan kadulle oli kokoontunut porukka päihtyneitä narkomaanin oloisia henkilöitä juomaan alkoholia ja metelöimään. Desibelit olivat nousseet asteittain ja hilpeä remuaminen oli muuttunut vihaiseksi riitelyksi. Yksi joukon miehistä oli ottanut aseen esiin, osoitellut sillä muita henkilöitä ja poistunut paikalta juosten. Useista hätäpuheluista hätäkeskus oli onnistunut kokoamaan tietoja ja vaikutti siltä, että mies oli mennyt läheiseen päihdeongelmaisille tarkoitettuun asuntolaan. Hätäkeskus kuulutti tehtävän eetteriin ja siihen alkoi liittymään vapaita partioita ympäri Helsinkiä. Olimme ensimmäinen partio kohteessa, asuntolan pääovilla.

Raskaat suojavarusteet oli puettu niskaan jo hyvissä ajoin ennen kohteeseen saapumista. Ne suojaavat suuremman osan kehosta, sekä pysäyttävät tehokkaamman aseen luodin, kuin tavalliset suojaliivit, jotka ovat aina haalarien alla. Partiollamme oli käytössä MP-5 konepistooli, sekä raskas luotisuoja-kilpi, jonka käyttäminen jäi minun tehtäväkseni. Pidimme asuntolan pääovea silmällä, kunnes paikalle saapui lisää partioita ja tilanneorganisaatio alkoi muodostumaan

Asuntolan aula otettiin nopeasti poliisin haltuun. Aulassa sijaitsi myös asuntolan henkilökunnan tilat ja pieni valvomo, missä oli mahdollista katsella valvontakameroiden tallenteita. Partiot pitivät kaikkia aulaan johtavia kulkureittejä hallussa, sillä aikaa kun tilannetta johtava konstaapeli tutki videotallenteita asuntolan työntekijän kanssa. Tallenteilta löytyi tuntomerkkeihin sopiva mies, joka ryntää sisään pääovista ja lyhyen selvittelyn jälkeen pystyttiin varmistumaan, että hän oli mennyt viidenteen kerrokseen. Asuntolan kerrokset ovat sokkeloisia käytäviä, jotka ovat täynnä huoneistoja, eikä valvontakameroista kyetty selvittämään mihin niistä mies oli mennyt. Työntekijä ei tunnistanut miestä, myöskään asetta ei havaittu tallenteista. 

Seuraava etappi oli siis asuntolan viides kerros, johon aseistettu, päihtynyt ja aggressiivisesti käyttäytyvä mies oli paennut. Meidän raskaammin aseistettu partio määrättiin kulkemaan edellä. Kilpimiehen tehtävä on kulkea ensimmäisenä ja suojata muuta ryhmää tulitukselta. Kilpi on oltava kohotettuna ja konepistoolin piippu osoitettuna todennäköisen uhan suuntaan. Raskaat suojaliivit, kypärät ja kilvet lisäävät jo valmiiksi painavien varusteiden painoa parilla kymmenellä kilolla. Työssä viihtymisen ja ergonomian kannalta paras reitti viidenteen kerrokseen olisi matkustaa sinne hissillä, mutta tämän kaltaisessa tilanteessa työturvallisuuden vuoksi se ei ole mahdollista. Viidenteen kerrokseen matka tehtiin porras kerrallaan, jatkuvasti valmiina toimimaan.

Pimeässä porraskäytävässä oli jo valmiiksi vaikea nähdä eteensä. Toiseen kerrokseen nousun jälkeen hiki alkoi virrata silmiin ja kypärän visiiri huurustua. Vielä monta kerrosta jäljellä, mutta kiirehtiä ei saa, jokaista rasahdusta on kuunneltava ja havainnoitava ympäristöä kaikin aistein. Viidenteen kerrokseen saavuttua olo oli kuin uitetulla, kaikki varusteet hiestä läpi märkänä. Kilven paino alkoi tuntumaan lihaksissa ja käsivarsi oli alkanut tärisemään. Mutta ainakin portaat oli nyt taivallettu, joten hengitys ja syke alkoivat tasaantumaan.

Asuntolan käytävät olivat typötyhjät, huoneistojen ovien takaa ei kuulunut äännähdystäkään Kerros vaikutti täysin autiolta. Talon sisäinen viidakkorumpu oli mitä ilmeisimmin laulanut. Hiljaisuudesta huolimatta tuntui kuin jokaisen oven takaa meitä olisi tarkkailtu ja kuunneltu. Seuraavaksi oli ruvettava selvittämään, mihin huoneistoon aseistettu mies oli piiloutunut. Käytössämme oli yleisavain, jolla saisimme jokaisen oven avattua ja tarkastettua huoneiston. Kaikki huoneistot oli siis järjestelmällisesti käytävä läpi. Olimme tarkastaneet ensimmäisen huoneiston ja valmistauduimme seuraavaa huoneistoa varten, kun yllättäen erään asunnon ovi aukesi. Asunnosta syöksyi ulos etsimämme mies ase kädessään!

Suuntasin kilven miehen suuntaan ja toivoin, että partiokaverini ei ammu konepistoolillaan, jonka piippu oli n. 20 cm päässä oikeanpuoleisesta tärykalvostani. Seurasi käskytystä ja huutoa, jota mies tulkitsi yllättävän hyvin, ottaen huomioon erilaisten käskyjen ja niiden antajien suuren määrän. Mies pudotti aseen ja heittäytyi makuulleen, hän oli nopeasti käsiraudoissa.

Kireä tunnelma alkoi hellittää ja pystyimme olemaan tyytyväisiä siihen, että tila on nyt turvallisesti poliisin hallussa. Aloitimme jälkiselvittelyn. Mies oli ollut viettämässä erilaisten päihteiden huurtamaa yötä sekalaisen puolitutuista koostuvan seurueen kanssa. Asuntolan ulkopuolella oli alettu riitelemään jostakin asiasta, joka oli jo unohtunut. Mies oli kuitenkin hermostuksissaan painottanut omaa näkökantaansa kiistassa ottamalla aseen esiin. Hän ei ollut aikeissa käyttää asetta, ainoastaan vahvistaa omaa argumenttiaan, nopeasti hän oli tajunnut tehneensä virheen. Mies oli paennut paikalta asuntolaan kaverinsa luokse. Pian heille oli tullut tieto toisilta asuntolan asukkailta, että poliisi on saapunut paikalle, poliisien määrästä ja varustuksesta oli päätelty että poliisi on tosissaan aikeissa noutaa jonkun asuntolasta. Miehen kaveri oli jo arvannut että mies oli varmaan se ketä poliisi etsi. Kun olimme tarkastaneet ensimmäisen asunnon, miehen kaverit alkoivat painostaa miestä antautumaan poliisille. Mies tuumaili asiaa ja tuli itsekin siihen tulokseen, että hän joka tapauksessa jää kiinni, joten parasta vain kohdata poliisi ja luovuttaa ase. Sen kummempia asiaa suunnittelematta hän tempaisi reippaasti oven auki ja oli ojentamassa asetta poliiseja kohti, luopuakseen siitä.

Kirjoitan asioista, joista olisi helpompi vaieta. 

En siksi, että haluaisin provosoida – vaan siksi, että niin harva uskaltaa puhua niistä. 

Totuus pitäisi aina voida sanoa ääneen. Se ei välttämättä ole helppoa, mutta hiljaisuus ei suojele ketään – ainoastaan ongelmaa. 

Jos haluat tukea sitä, että joku uskaltaa kirjoittaa vaikeista aiheista, voit tarjota ahkeruuskahvin – eli pienen lahjoituksen blogille: 

https://ko-fi.com/srajam