Vangin karkaaminen

 

Päivävuoro lähenteli loppuaan aurinkoisena kevätpäivänä. Aikaisemmin kenttäjohtajan kanssa oli sovittu että meidän partio voi pitää viikkoliikunnat työvuoron päätteeksi, mikäli työtilanne sen sallii. Kaikkea poliisin toimintaa ohjaa jokin laki ja niistä merkittävin on Murphyn laki;

     "Kaikki mikä voi mennä pieleen, myös menee pieleen"

Murphyn laki on vakava asetus ja sen sääntöjen mukaan hätäkeskuksen on jaettava sille ilmoitettu tehtävän juuri sille partiolle, joka olisi muutoin pääsemässä kuntoilemaan. Otimme lainsäädännön huomioon ja valikoimme odottavan kuljetustehtävän "suojakeikaksi" hieman ennen liikuntoja estämään ainakin kiireellisten tehtävien osumisen omalle kohdalle. Painoin radion tangentin pohjaan ja otin yhteyden johtokeskukseen.

    - Hela, 204

    - Hela

    - 204 voi hoitaa kuljetustehtävän Pasilasta Sörkkaan

    - Hela kuittaa, laitetaan tehtävä teille 204

Murphyn tahto on täytetty, mikään ei voi mennä pieleen.

Tehtävä oli rutiininomainen vangin kuljetus Pasilan poliisiasemalta Sörnäisten vankilaan. Kaarsimme Maijalla pitkin Pasilanraitiota kohti poliisiasemaa. Sumpun ovelta kurkisteli rikostutkija, joka oli hoitanut oman osuutensa jo tovi sitten ja odotteli kärsimättömänä kuljetusta. Tutkija saattoi vangin luoksemme, antoi lyhyet saatesanat ja liukeni nopeasti tiehensä. Vanki kuitenkin vaikutti olevan yhteistyössä ja pyysi saada tupakoida ennen kuin lähdemme liikkeelle. Suostuimme tähän toiveeseen inhimillisyyden nimissä ja synergian luomiseksi tulevaan ammatilliseen yhteistyösuhteeseemme.

Tarjotessani miehelle tulta, takaani ilmestyi joukko naisia, jotka onnistuivat järjestämään pienen kaaoksen. He olivat hypänneet ulos viereen kaahanneesta henkilöautosta. Naiset saivat kiinnitettyä huomion itseensä levottomalla käytöksellään, metelöimällä, kyselemällä ja tunkemalla itsensä iholle, sekä meidän ja vangin väliin. Vanki tarttui sekunteja kestäneen "savuverhon" aikaansaamaan tilaisuuteen ja syöksyi henkilöautoon sisään sen avoimesta takaovesta. Olin juuri saamassa kiinni kiihdyttävän auton oven kahvasta, mutta arvioin vanhan Mercedez-Benzin tuottavan iästään huolimatta vielä ainakin 200 hevosvoimaa tehoa, itseni kyetessä vain noin 75 hevosvoimaan. Arvioin, etten kykenisi pysäyttämään autoa pelkillä lihasvoimillani, joten luovuin yrityksestä.

Auto kaahasi yksisuuntaista Pasilanraitiota vastakarvaan, välillä jalkakäytävillä ajaen, vangin jalkojen yhä roikkuessa ulkona. Jalankulkijat joutuivat syöksymään pensaisiin pois auton alta, mutta onneksi kukaan ei jäänyt alle. Hyppäsimme itse salamana Maijaan, partiokaverini polki kaasua. Painoimme Pasilanraition toiseen päätyyn, kiersimme Poliisiaseman ja saimme havainnon hetkeksi kadonneesta pakoautosta. Pääsimme kantaan kiinni! Helpotus purkautui keuhkoista voimasanoina. Maijan puikoissa oli Helsingin paras kuljettaja ja tiesin että realistista mahdollisuutta pakenemiselle ei enää ollut. Ei tarvitsisi keksiä selityksiä vinoileville kollegoille mokatusta keikasta. Painoin radion tangenttia ja annoin tyynesti tietoja muille partioille tilanteesta.

Yksi alueen poliisipartiosta oli ollut hereillä, sekä oikeassa paikassa oikeaan aikaan. He valmistivat paikan piikkimaton käytölle. Paikka oli erinomainen, todennäköisen pakoreitin varrella, sopivasti piilossa ja kanttikiveys teki maton väistämisestä mahdotonta. Pakoatuo kääntyi edessämme juuri sille tielle, jolle ansa oli viritetty. 

"Loistavaa! Tiimi toimii."

Ennen mattoon ajamista pakenijat kuitenkin huomasivat juonen. Auto pysähtyi sekunniksi ja teki nopeasti U-käännöksen vasemmalle keskikiveyksen yli ja yritti päästä ajamaan toiseen suuntaan. Kiilasimme poliisiauton pakoauton eteen ja saimme estettyä ajon jatkamisen, ainakin hetkeksi.

Seuraavan 0.85 sekunnin aikana tapahtui seuraavaa: Hyppäsin ulos autosta, tartuin pakoauton etuoven kahvaan, mutta se ei auennut. Avoimen ikkunan kautta sain napattua avaimet virtalukosta ja heitin ne syrjään. Huomasin karkurin lukkojen takana takapenkillä, löin suljetun teleskooppipatukan ikkunan läpi ja avasin oven sisäpuolelta ja tavoitin karkurin rintapielet. Samalla auton toisella puolella toinen partio oli tunkeutumassa autoon käyttäen Okinawalaista Mawashi Geri potkutekniikka. Konstaapeli oli hyvin hektisessä ja akuutissa tilanteessa asetellut asentonsa huolimattomasti, sillä seurauksella, että tehokkaan potkun aikaansaama valtava energia purkautui ikkunan sijaan tukipisteenä olleeseen jäiseen maahan. Konstaapeli viimeisteli suorituksen taiodokkaalla ukemilla.

Näillä keinoilla meidän ja karkurien välille oli kuitenkin saavutettu yhteisymmärrys. Auton sisältö, kaksi nuorta naista, sekä karkuri, purkautuivat ulos ilman erillistä ohjeistusta tai neuvottelua ja kuin ajatuksemme lukien jokainen asettui päinmakuulle ja laittoi kädet selän taakse, valmiiksi käsirautoja varten. Ammattilaisten kanssa on ilo työskennellä!

Tilanteen hieman jäähdyttyä paikalle ilmestyi sivullinen mies. Hän kehui hienon näköistä toimintaa, jota oli seurannut autonsa ikkunasta. Hän oli autollaan madellut viereistä kaistaa ja seurannut kiinniotta. Hän tiedusteli, voisiko hän mahdollisesti saada korvauksia, koska oli ajanut tielle levitetyn piikkimaton yli ja nyt hänen autonsa kaikki neljä rengasta olivat puhki.

Pakenijoiden matka jatkui nyt Sörkan sijaan takaisin Pasilaan ja uusiin kuulusteluihin, epäiltynä uusiin rikoksiin. Rikosoikeudellisesti niin sanottu rikoksen "kelvoton yritys" tarkoittaa sitä, että rikoksen seurauksen syntyminen ei ole mahdollista sen yrittämisestä huolimatta. Kirjasimme kuitenkin rikosilmoitukseen nimikkeeksi vangin karkaamisen, vaikka siihen ei alun perinkään ollut mitään realistisia mahdollisuuksia.

Murphyn lain pykälien rikkomisesta ei tälläkään kertaa tarvinnut kirjata rikosilmoitusta!

Kirjoitan asioista, joista olisi helpompi vaieta. 

En siksi, että haluaisin provosoida – vaan siksi, että niin harva uskaltaa puhua niistä. 

Totuus pitäisi aina voida sanoa ääneen. Se ei välttämättä ole helppoa, mutta hiljaisuus ei suojele ketään – ainoastaan ongelmaa. 

Jos haluat tukea sitä, että joku uskaltaa kirjoittaa vaikeista aiheista, voit tarjota ahkeruuskahvin – eli pienen lahjoituksen blogille: 

https://ko-fi.com/srajam