Älä lue tätä blogia!

Kuu paistoi kirkkaalla kylmän syysyön taivaalla. Renkaat jyräsivät alleen puiden pudottamia lehtiä poliisiauton ryömiessä pitkin kosteita Helsingin katuja. Sisätiloissa vallitsi kotoisa tunnelma. Mittariston ja erilaisten laitteiden pistävä digitaalinen valo leikkasi reikiä pimeyteen. Ajoittain sivuoven kylmän ikkunan puraisu kämmenselkään muistutti lokakuun kirpeästä koleudesta. Auto tuuditti matkustajiaan tasaisella keinahtelevalla kulullaan, sekä moottorin tasaisella hurinalla. Raukean tunnelman särki radiosta särähtävä tehtäväilmoitus. - Kaksinollayksi, häke. - ..... - ..... - ..... - KAKSINOLLAYKSI! Häke. - ..... Kaksinollayksi kuulee. Hätäkeskukseen oli tullut hieman epäselvä ilmoitus. Nainen oli soittanut ja kertonut, että hänen miesystävänsä oli todennäköisesti kaapattu. Nainen oli aikaisemmin illalla soittanut miesystävälleen, mutta puhelimeen vastasi venäläisellä aksentilla puhunut vieras mies. Nainen oli pyytänyt puolisoaan puhelimeen. Puhelimeen vastannut mies oli huonolla ...

Aikana, jolloin niin kypärät, kuin miehetkin olivat vielä rautaa, eivätkä puhelimetkaan olleet älykkäitä, vaan nekin olivat rautaa! Silloin opiskelin vielä poliisikoulussa ja olin vasta nuori poliisin taimi.  Yön ohjelmana oli poliisikoulun vartioiminen, se oli osa jännittävää neljättä opintojaksoa. Jaksolla aloimme opiskelemaan taktiikkaa, voimankäyttöä ja muuta käytännönläheistä ja mielenkiintoista poliisitoimintaa. Jokainen kävi vuorollaan muutaman vuoron koulun turvavalvomossa päivystämässä ja valvomassa koulun turvallisuutta. Vartiovuorojen tarkoituksena oli antaa opiskelijoille todellista työkokemusta valvontatyön tekemisestä. Todellisuudessa syy oli varmaanki se, että koulu säästi rahaa, kun opiskelijoita käytettiin ilmaisena työvoimana vartiointiliikkeen sijaan. Itselleni kuitenkin sopi, että aamun luennot sai nukkua yövuoron jälkeen rauhassa solukämpässä.  Poliisiammattikorkeakouluhan sijaitsee Tampereen Hervannassa, rosoisessa ja opiskelijaelämää värähtelevässä kaupu...